Yleistä vuodatusta

Unskin kanssa on treenattu viimeviikot ahkerasti tottista pikkuporukalla. On pohdittu tottiksen ongelmakohtia ja oikeastaan meillä on vain yksi iso ongelma, joka aiheuttaa muut lieveilmiöt. Tämä iso ongelma on hallinta. Unski on vienyt minua 6-0 ja tehnyt monessa asiassa juuri niin kuin itse haluaa. Olen jossain kohtaa vaatinut siltä täydellistä suorittamista ja toisessa kohtaa hyväksynyt käskyjen puolittaisen noudattamisen ja houkutellut sitä kaiken hyvän lisäksi. Olenkin tässä miettinyt, miksi en ole ollut tottiksessa samalla tavalla ehdoton, kuin olen kotona; eli tehdään niinkuin sanon, eikä siitä neuvotella. Eihän se kotona edes ymmärrä kyseenalaistaa asioita, kun ei semmoista vaihtoehtoa ole ollut käytössä! Viime viikot on olleet melkoista itsetutkiskelua.

Unskilta on nyt ruvettu vaatimaan käskyjen ehdotonta noudattamista ja viisaana koirana se on sitten kokeillut kaikki mahdolliset tilanteet, missä se voisi luistaa ja päästä vähemmällä. Tuntuukin että sen motto on " hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Nyt ollaan kuitenkin koko ajan lähempänä tilannetta, että Unski ymmärtää pääsevänsä vähemmällä, jos vain yksinkertaisesti tekee niin kuin sanotaan. Olen kyllä oppinut paljon tuosta koirasta viime viikkoina!

Olen tehnyt kuluneen vuoden aikana sen kanssa hurjasti turhaa työtä, kun on keskitytty lillukanvarsiin eikä itse ongelmaan. Nyt kun hallinta on parempaa ja Unskilta vaaditaan kunnon suorittamista, se on taas ihan hiljainen. Ei piippaa eikä hauku ja esim. paikallaolo on rauhallinen ja levollinen, vaikka sen eteen ei olla erikseen tehty töitä. Koetottis oli jollain tavalla herättävä, koska se oli äänekkyydeltään jotain aivan hirveää, vaikka itse suorittaminen oli paikoin ihan ok. Jotenkin olin vaan hyväksynyt sen, että koirani on tottiksessa äänekäs, vaikka eihän se oikeasti ole! Estehomman kanssa on tehty paljon töitä ja on saatu selville, että sillä ei ole mitään pelkoja estettä / kapulaa kohtaan, vaan olen vahvistanut sen väistökäytöstä makupalalla (en tarkoituksella), jolloin väistämisestä on tullut sille kannattavaa ja lopultahan se ei tullut perusasentoon ilman makkaraa, makkaran kanssa kyllä ilman muuta!. Nyt on laitettu nakit naftaliiniin ja siirrytty lelupalkkaukseen, on se vaan joskus vaikeaa päästä pois omalta mukavuusalueeltaan (tykkäsin palkata koiraa ruualla, koska se oli itselle helpompaa).

Eilen

Unskille tottista kolme kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella seuraamista + liikkeestä maahan ja luoksetulo. Seuraamisessa oli paikoitellen "onko pakko jos ei taho" -kohtia, mutta hyviä pätkiä kuitenkin. Liikkeestä maahan & luoksetulo oli oikein hyvä, meni nopeasti maahan ja tuli vauhdilla luokse, ei otettu loppuasentoa vaan kirmattiin yhdessä lelun kanssa pois kentältä. Toisella kierroksella hyppynouto. Perusasentoon tuli ihan ok, hieman väisti heitolla, mutta tosi vaudikas nouto molempiin suuntiin! Tästä taas autolle. Kolmannella kierroksella seuraamista telineen ympäri + pieni henkilöryhmä. Kontakti paikoitellen tosi hyvää, välillä vähän huonompaa. Loppuun eteenmeno, valmistavassa osassa hieman keuli ja lähti hirveällä kyydillä palkalle! 

Urho kävi kentällä pariin otteeseen. Ekalla satsilla laukauksia. Tiina ampui ehken n. 30m päästä 4 paukkua muistaakseni. Käveltiin vaan kentällä ja mentiin kohti laukauksia ja pikkupätkä sivuttain. Urholla kääntyi korvat aina laukausten suuntaan, mutta ei minkäänlaista pelkoreaktiota, häntä pysyi yhtä iloisena koko ajan, eikä jäänyt paukut vaivaamaan  Toisella satsilla seuraamisia & hyppy. Sain hyviä vinkkejä siihen, kuinka saada Urhoon vauhtia. Urhon kanssa pitää olla itse tosi aktiivinen ja yllättää sitä jatkuvasti, jotta se jaksaa keskittyä. Lopuksi Urholle hyppy 85cm esteeltä yhteen suuntaan ja leikki tennispallopatukalla. Hieno pikkumies!  Pitäis nyt ruveta puuhaamaan Urhonkin kanssa ihan tosissaan!

Tiistain esine-etsinnät

Tiistaina käytiin Tipuharjussa tekemässä esineruutu. Ruutu tehtiin kolmena kaistaleena. Yhdessä kaistaleessa oli useampi esine takarajalla (tarkoitus harjoitella etenemistä), yhdessä vain yksi esine ja yhdessä useampi esine ripoteltuna eri syvyyksiin. Lähetin Unskin ensin kaistaleeseen, jossa esineet olivat takarajalla. Työskenteli näppärästi ja nopea palautus. Toista esinettä lähdettiin etsimään ruudusta, jossa piti olla yksi esine. Tähän ruutuun 3 lähetystä ennen kuin älysin kysyä, että onko siellä edes sitä yhtä esinettä ja ei ollut. Kyllä vähän sapetti. Unskin kuitenkin tarkasti ruudun hyvin ja lähti joka kerta etsimään, merkkasi myös paikan, jossa edellisellä koiralla oli ollut esine. Onneksi sitä ei jäänyt tyhjä ruutu painamaan, vaan lähti taas hyvällä motivaatiolla viimeiseen ruutuun, josta toikin sitten 2 esinettä.  Loppu hyvin kaikki hyvin. Esinemotivaatio on onneksi kohdallaan!  

Urho haki 2 esinettä. Ensimmäinen esine samasta ruudusta kuin Unskilla. Kokeilin pistottaa Urhoa esineelle, kun se oli niin innoissaan lähdössä. Hyvin irtosi ja meni takarajalle asti (ruutu ei kyllä ollut 50m syvä). Kävelin varmuuden vuoksi muutaman askeleen perässä (jotta tietää oikean suunnan, kun Urho ei vielä osaa pistoja), mutta ei olisi tarvinnut.  Urho liikkui tosi hyvin ja palautti esineen ripeästi. Luovutuksessa tiputti, mutta nosti pyynnöstä käteen. Toinen esine myöskin ruudusta, missä oli monta esinettä. Lähti vaudilla etsimään ja palautti taas nopeasti, myös luovutus oli tosi hyvä! Urhon kanssa voisi seuraavalla kerralla muistaa vähän leikkiä esineellä jokaisessa luovutustilanteessa. Nyt taidettiin leikkiä vaan lopuksi ruokapalkan jälkeen. Hyvin on Urholla pysynyt homma mielessä, vaikka edelliset esineet on etsitty kesäkuun alussa!