Poropaimennus

Perjantaina lähdettiin aamuvarhaisella ajelemaan kohti Ranuaa, mukana meitä oli Tiina tyttärensä kanssa, Tarra (Pilvipolun Maa-Tushka), Unski ja Urho. Koirat viihtyivät takakontissa yllättävän hyvin, vaikka tilaa ei ollut kovin kummoisesti. Istuivat siellä kitisemättä. Ranualla oli tarkoitus käydä illalla katsomassa poroja ja käyttää koiria aitauksessa. Kuuden maissa tähän tuli sitten tilaisuus. Oli jo aika hämärää, mutta ei se tuntunut koiria haittaavan. Unski lähti aika ripeästi porojen perään ja liikutti niitä hyvin aitauksessa. Unski siirsi porot sitten pienempään aitaukseen. Aika paljon sai käyttää ääntä, että suostui tulemaan porojen perästä pois... Urho pääsi myös käymään aitauksessa, mutta oli kuitenkin hihnassa. Urhoa vähän ensin jännitti maassa olevat oksat (porojen iltapuhde), mutta kun Urho huomasi porot, niin jännitys kaikkosi kyllä kerralla. Urho haukkui poroja sen minkä pystyi ja aika kiivaasti, häntä kuitenkin heilui. Urhoa oltais kyllä saatu kalastaa haavilla, jos se olisi päässyt irti. Luoksetulo on opeteltava vähintään pommin varmaksi ennenkuin mennään testiin. Kivaa oli molemmilla!

Lauantaiaamuna ajettiin Ranualta Pudasjärvelle kilpailuun. Unski oli uroksista viimeinen, joten jouduttiin odottamaan vuoroa jonkun aikaa. Lämmittelylenkillä laskin Unskin irti, jotta saa käytyä tarpeillaan, eikä tarvitse äkistää aitaan. Eikö vaan noussut orava meidän edestä puuhun  ja sitten se hyppeli männystä toiseen siinä Unskin edessä. Unski haukkui sitä ihan hulluna ja minä sain karjua kaikenmaailman painokelvottomia sanoja, että sain Unskin tulemaan pois. Kohta tuli sitten meidän vuoro mennä poroaitaan. Unski vaikutti ihan innostuneelta ja oli ihan täpinöissään. Annoin lähtökäskyn ja Unski hipsi aidan reunalle tuijottelemaan puihin. Sitten se kävi toisellakin puolen aitaa tuijottamassa puunlatvoja, siinä vaiheessa itse älysin, että putkiaivo etsii oravaa. No kyllä Unski lopulta keksi sitten porotkin. Unskin tekniikka oli tänä vuonna tokkaa hajottavaa ja se juoksi vähän turhan lähellä poroja. Korvat sillä toimi kuitenkin hyvin ja arvostelukaavakkeessa meidän yhteistyöpisteet ja hallinta olikin parasta antia, koiran kunto oli myös arvioitu lomakkeessa hyväksi.  Unski sai paimennuksesta 52 pistettä ja oltiin kisassa sijalla 7.   Olen kyllä loppuunsa tyyväinen Unskiin, vaikka suoritus sinänsä ei ollut kovin ihmeellinen. Tuomareiden kommentit Unskista oli, että "hyvä hirvikoira"  Jospa se taas olisi jonain vuonna hyvä porokoira

Kuvat on ottanut Janika Salminen

Odotellaan lähtölupaa

Ja sitten vauhdissa

 

Silmäpeilaus

Oman suorituksen jälkeen alkoikin silmäpeulauksen jännittäminen. Unskin silmät olivat terveet, ei näkynyt mitään pisteitä ja pilkkuja ja silmänpohjat olivat erityisen kirkkaat. Eläinlääkäriltä kyselin kaikenlaista ja hän sanoi, että mitään näkökykyyn radikaalisti vaikuttavaa sairautta ei enää pitäisi olla tiedossa. Molemman tyypin Pra:t näkyvät kuulemma yleensä tuohon neljään ikävuoteen mennessä ja agressiiviset kaihit jo paljon nuorempana. Voihan sieltä jotain vielä tulla, mutta ei pitäisi meidän elämää haitata! Unski oli tosi kiltisti peilauksessa ja eläinlääkäri totesi heti Unskin nähdessään, että " taitaa olla kiltti koira" ja niinhän se on  

Maanantaitottista

Sunnuntai meni levätessä, mutta maanantaina mentiin sitten töitten jälkeen Sarin kanssa hallille tottistelemaan. Sarilla oli vain Vinka, kun Vegalla on juoksu ( ja myös astutettu!). Unskin kanssa tehtiin ensin eteen istumista. Unski edelleen kampeaa tilaisuuden tullen sivulle, mutta tuli kyllä hienosti eteenkin. Tehtiin ihan lyhyeltä matkalta, jottei ala kampeamaan sivulle. Pienessä eläimessä oli virtaa! Toisella kierroksella Unskin kanssa tehtiin noutoja, pari tasamaata ja yksi A-estenouto. Tasamaat oli todella vauhdikkaat, ensimmäisessä oli vähän vino palautus, jonka vuoksi otettiin uudestaan. A-nouto oli myös tosi vauhdikas ja palautus ihan ok, joten ei otettu uudestaan. Tämän jälkeen tehtiin seuraamista ja käännöksiä. Unski edisti aikalailla, joten tein käännöksen aina vasempaan. Tehtiin "neliö" vasempaan, jossa neliön toisella suoralla liikkeestä istuminen (istui kuulemma tosi nopeasti ja epäröimättä, vaikka ei mitenkään valmisteltu!) ja neliön kolmannella suoralla liikkeestä maahanmeno. Maahanmeno oli myös nopea ja "tarkka". Tästä patukkapalkka. Tehtiin vielä muutama täyskäännös ja käännös vasempaan. Tästä sitten rauhallinen vienti paikallaoloon. Jäi taas paikkamakuuseen ihan hiljaa. Kävin palkkaamassa kaksi kertaa ja kolmannella kerralla vapautin. Unski oli  taas ihan hipi hiljaa!. Paikallaolo oli yhteensä varmaan ehkä minuutin, mutta edistystä sekin. Häiriönä toimi junioritiimi, joka mekasti suurinpiirtein täysin palkein. Loppuverkaksi Unskin kanssa agiräpellystä, vaikka oli siitä sekin kivaa. Minä en vaan tosiaankaan osaa sitä ohjata

Urhon kanssa tehtiin seuraamista, perusasentoa, maahanmenoa ja istumista (käskyn opettelua). Urho seuraa jo aika kivasti. Vaikka pidän makupalaa kädessä, se pitää kuitenkin katsekontaktin, eikä makkarakontaktin  Urhollakin oli hirveästi vauhtia  Urhon kanssa myös leikittiin "porokoiraongella", joka on Urhon mielestä tosi huippu ja tehtiin pari vauhtiluoksetuloa. Loppuun Urho meni puomia ja lihapullaputkea, lihapullaputkea nimenomaan, kun se juoksi putkea päästä päähän lihapullan toivossa. Urhonkin vauhti alkaa nyt paremmin kanavoitua itse asiaan ja sillä on oikeasti kivaa!   Urhon kanssa pitäis ruveta opettelemaan seuraavaksi uutena asiana paikallaoloa ja vahvistaa / opetella käskysanoja tehtäviin temppuihin.