Aloitettiin syyskuun alussa Ponderan E -valmennusryhmässä tokon opiskelu. Viimeiset 3 kertaa ovat jääneet välistä Armin juoksujen ja oma työreissun takia.

Aloitettiin paikkamakuulla. Armi meni maahan toisella käskyllä, namilautanen oli ehkä vähän liian lähellä. Pirjo käveli koirien välistä häiriönä, Armi vähän vilkuili Pirjoa, mutta oli muuten levollinen. Varsinaisia häiriöpaikkamakuita ei vielä olla tehtykään, kun ylipäätään paikallaolon opettelu on aloitettu vasta reipas kuukausi takaperin. Tämä jälkeen otettiin parin kanssa häirittyä paikallaoloa. Armi nousi muutaman kerran, josta huomautin ja laitoin takaisin maahan. Häiriöihmistä enemmän Armi häiriöityi lähellä lelulla leikkivästä borderterrieristä. Armin oli melkoisen vaikea olla aloillaan, kun toinen piti hauskaa muutaman metrin päässä.   Saatiin kuitenkin onnistuneita pätkiä ja loppuun hyvä rauhallinen mielentila.

Pirjon kanssa katsottiin liikkeestä maahanmenoa. Armi ei meinannut mennä millään maahan, tarjosi istumista. Lopulta saatiin maahanmenotkin tehtyä ja pystyin jättämään Armia muutaman askeleen. Tämän jälkeen luoksetulo kokonaisena liikkeenä. Armi pysyi (!) istuvilleen ja pystyin jättämään sen niin pitkälle, kuin kentällä oli mahdollisuus (ei siis kovin kauas...), Armi tuli vauhdilla ja autoin sen istumaan eteen, meinasi vähän törmätä, kun ei olla tehty eteentuloja vielä niin pitkällä matkalla. Sivulle siirtyminen uusittiin, kun tarjosi ensin pomppuversiota. Lopuksi katsottiin kaukojen tekniikkaa. Oma mielentila ei ollut siellä päinkään, olin ihan pihalla koko tunnin ajan. Harmittaa koiran puolesta, olihan se tosi epäreilua Armia kohtaan.  

Kotona otettiin vielä pikkupätkä seuraamista ja jäävät pallolla. Tuli todella nopeat jäävät ja istuminenkin oli hyvä.  Omat ja koiran muudsit oli ihan eri leveleillä kuin ohjatussa. Jään helposti koulutustilanteessa miettimään liikaa omaa tekemistä ja unohdan koiran. Ryhmätilanteissa heittäytyminen on vaan välillä niin vaikeaa, ja sitten ihmettelen, että onpas omituinen tunne treenata...